maanantai 3. tammikuuta 2011
Pysäköinti ja uinti.
Ovatko kaikki perhepäivähoitajat
skitsofreeneja. Enintään.
Kävelysilta,
puistoja ja baareja. Ja uintia.
Onko sinulla mitään vilunväristyksiä?
Bongo ja huppu. Ahdistusta ja
loputonta uimista.
Yksi niistä voi olla geneettinen.
Kongressin lavastus ja Bonsai ja uinti.
Onko sinulla kellon skitsofrenia.
Ei kukaan voi yksinään olla lähettiläänä.
Sotilaspoliisi ja khimairat.
Jalanjälki, kamari ja pieni
savupiippu. Tyhmä parlormaid ui alaviitteessä.
Kukaan ei ole yksinään vaakalaudalla.
Ovatko kaikki oravat
skitsofreeneja. Oravat
eivät voi olla sopuleita.
Onko kaikki Action-Skitsofreniaa. Enintään.
Aukot alkavat täyttyä.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
maanantai 20. joulukuuta 2010
historia ei tiedä kumpaan suuntaan salaisuus on sinussa hiljaa
Sinä olet silmiesi edessä
ja se on harmaa.
Sinä olet sininen. Oksa,
avaa suu kohti auringon kuivaa
suuta, joka imee hitaasti
veden kuolleena maahan. Salaisuus oli
kerran, ja tämä tietenkin hämmästytti minua suuresti.
Minä lepattelen, hedelmöitän kaiken, suusta suuhun
suuta, niin vapaa olet kuin taivaslintu täynnä multaa.
Kieli suussa kuin lippu joka lepattaa aina.
Millaista viisautta on samankaltaisuus?
Mihin suuntaan menenkään
tulevaisuus koittaa
siellä. Olin kerran
ja näin, miten vihreää on kiitollisuus
enkä pystynyt haistamaan tuulen suuntaa.
Jäisit ovensuuhun, katsoisit kuin ihmettä,
kuuro, sade, tuoksuu, loiva.
Katsoisit kaupunkiin, jossa olit suunnitellut
kirjoittavasi kirjan, joka
räpsi valkoista peltoa vasten.
Tiedät, että suuria kertomuksia
vokaalien salaisuuksissa on jotain, mikä muistuttaa
että salaisuudesta oli pidettävä kiinni ja jos käsi lipesi, ei
salaisuuksia kerrottu.
Kertomusta suuresta
valtavasta lankapallosta
ei enää voitu esittää.
Yhdessäkö me auttaisimme salaisuuden takaisin tähän?
Sinun tekee mieli kiivetä, ja
salaisuus on vokaaleissa.
Ne tekevät sinulle
salaisuuksia, mutta historia ei tiedä, kumpaan suuntaan
salaisuus on sinussa hiljaa.
Vokaalit kannattavat käsissään kirjoitusta. Lapsi
avaa suunsa ja päästää ulos
eikä aina suuntaan mihin ylsit,
sillä minun tuoksuni lankeaa kuin suloinen aurinko ja
ne valaisevat sinun uniasi öisin.
Päivisin olet kauniita, vaikka
et sinä kykene sitä näkemään.
Et osaa
ottaa vastaan kaikkea punaista.
Unessani pesukarhut kylpevät
lammikossa ja verenpunainen,
punainen lanka on mahassani kerällä.
Odotin että tulisit, punainen kerä kädessäsi.
maanantai 6. joulukuuta 2010
Rainbow Baptism
puuskahtaa ja valokaaren iskujen sarjoja
sataa
positiivisessa valossa kuin laulaa
tai siunaa molemmin puolin
”valkoiseen sateeseen pentobarbitaalin hajuun kiehuvaan
fruktoosiin Ainutlaatuiseen tuoksuun” hän kastaa,
ja nopeudella menettää malttinsa uskomattomalla
”Minä annan teille lupauksen
tietoa vuosisadat yhdistävästä kohdasta
suonet täyteen linnunlaulua
kylpy-illallisen”
lepakot hyppäävät kielekkeiltä
uskomuksiin ja tuomitsemiseen
Ajatusvajoamasta
kuuluu signaali
luolien monimielisyys
tuntien unta ajattelin asiaa
vietin jouluyön
tulvien
slangia
maanantai 15. marraskuuta 2010
torstai 11. marraskuuta 2010
maanantai 8. marraskuuta 2010
Muistikuva eräässä silmässä
Kirjastossa, sokaisevassa hämärävalaistuksessa
valaistuksessa joka sokaisee, joka ei anna nähdä,
niin suuressa, niin avarassa valkokeltaisessa,
kultaisessa valossa etten voi nähdä,
valkoisten pöytien ja keltaisten
styroksiseinien saartamana, kumartuneena
(minulla on muistikuva tästä; minulle
on kerrottu että minulla on muistikuva tästä)
Kerran kun asettelin papereita, ne viilsivät minuun
haavoja, kerran kun tahdoin kokeilla kuinka kauan
voin istua hiljaa paikallani ja pitää yllä ajatusta
valosta joka särkee hieman silmiäni, ja että minua
Runo ikään kuin lakkaa kesken ja alkaa jälleen
alusta, alkaen jälleen alusta se maalaa eteemme
kuvan kylpevästä pariskunnasta, nauravasta,
taiteilija maalaa eteemme kuvan pariskunnasta
Kerran kun asettelin papereita, ne viilsivät minuun
(onnellisuus on häkellyttävää; minulle
on kerrottu etten osaa hyväksyä toisten
onnellisuutta, omaa onnellisuuttani en kestä)
Valkoisten pöytien ja keltaisten
styroksiseinien saartamana, kumartuneena
kirjan ylle, ehkä ajatus, ehkä muistikuva ajatuksesta,
ylipäätänsä minun on vaikeata muistaa ajatelleeni
mitään muuta kuin kahvin makua, pahvimukin
häiritsevää tunkkaisuutta, sen vettyneitä reunoja
(en usko silloin olleeni onnellinen; minulle
on kerrottu että olin silloin hyvin surullinen)
Musertuen murut valkoisessa, valkokeltaisessa,
sokeassa hämärävalossa, valkoisten pöytien
ja keltaisten styroksiseinien saartamana,
musertuneena murut, kahvi, purut, murrut