Kirjastossa, sokaisevassa hämärävalaistuksessa
valaistuksessa joka sokaisee, joka ei anna nähdä,
niin suuressa, niin avarassa valkokeltaisessa,
kultaisessa valossa etten voi nähdä,
valkoisten pöytien ja keltaisten
styroksiseinien saartamana, kumartuneena
(minulla on muistikuva tästä; minulle
on kerrottu että minulla on muistikuva tästä)
Kerran kun asettelin papereita, ne viilsivät minuun
haavoja, kerran kun tahdoin kokeilla kuinka kauan
voin istua hiljaa paikallani ja pitää yllä ajatusta
valosta joka särkee hieman silmiäni, ja että minua
Runo ikään kuin lakkaa kesken ja alkaa jälleen
alusta, alkaen jälleen alusta se maalaa eteemme
kuvan kylpevästä pariskunnasta, nauravasta,
taiteilija maalaa eteemme kuvan pariskunnasta
Kerran kun asettelin papereita, ne viilsivät minuun
(onnellisuus on häkellyttävää; minulle
on kerrottu etten osaa hyväksyä toisten
onnellisuutta, omaa onnellisuuttani en kestä)
Valkoisten pöytien ja keltaisten
styroksiseinien saartamana, kumartuneena
kirjan ylle, ehkä ajatus, ehkä muistikuva ajatuksesta,
ylipäätänsä minun on vaikeata muistaa ajatelleeni
mitään muuta kuin kahvin makua, pahvimukin
häiritsevää tunkkaisuutta, sen vettyneitä reunoja
(en usko silloin olleeni onnellinen; minulle
on kerrottu että olin silloin hyvin surullinen)
Musertuen murut valkoisessa, valkokeltaisessa,
sokeassa hämärävalossa, valkoisten pöytien
ja keltaisten styroksiseinien saartamana,
musertuneena murut, kahvi, purut, murrut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti