William Carlos Williamsin mukaan
Ehkä nojatessaan ja ottaessaan vettä
ehkä retkellä, kesällä
kesän sydämessä, ehkä
purjeveneitä, järvenselkä, ehkä
Ehkä varjossa tai kevyessä valossa
saattoi nukkua kuin lapsi ehkä,
kuin vartalonsa painoon
väsynyt nainen, ehkä syksyllä
Hän tunsin painon jota ei enää kyennyt
siirtämään kädellään, ehkä kuoleman,
ehkä liian helposti avautuvan runon,
tämän tai toisen, avattuna
Puhdistaessaan käsiään, puuhatessaan
jotakin keittiössä, niin että huone
täyttyi tekemisen äänistä, hän
samalla hyräili jotakin, saattoi hymyillä
Niin kuin kukat uivat virran
pinnalla, ehkä kuva ei tarkoita paljon,
runo saattaa olla tarkoittamatta
mitään, pyöräilyn väsyttämät reidet
Kattoon ojennettuina lepäävät jalat,
sääret, jalkapöydät, ehkä kädet
jotka pitivät lasia, vaikeata, mahdotonta
muistaa, ehkä hän ei muista, unohtaa
Tarinoita kerrotaan viskilasia
vasten, ehkä hän vaihtaa asentoaan,
ehkä ne ovat runoja, rytmejä,
mahdottomia unohtaa, ehkä
Ehkä runo ei voi koskaan viitata
ulkopuolelleen vaan vain
itseensä, hyörivä ääni kun hän avaa
laukun, unohtaneena mitä etsii
Hän ottaa käteensä jotakin, kuin se olisi
arvokasta, ehkä särkyvää, ehkä
hän on lähdössä täältä,
muistoihinsa, ehkä hän ei muista
Huone täyttyy äänistä joita pitkin hän
kävelee, hahmo liikkuu, ehkä
onnellisena, ehkä väsyneenä,
hän liikkuu hitaasti, kiihtyen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti